KOLLEKTIIVINEN ROSKAILMIÖ SILMISSÄ

Tällä kertaa, ja toiseksi viimeistä kertaa naisten II divisioonan Pohjois-Savon lohkon osaturnauksen turnausvastuussa oli joukkue Joroisista. Turnaus pelattiin Suomen kuumimmassa pitäjässä, Jukka Hentusen kotikylässä, Joroisten liikuntahallilla 6.1.2010. Tiedossa oli Ulman kannalta ehkä jopa kauden tärkein turnaus, kun tiedossa oli, että molemmista peleistä pitäisi kotiin viemisiksi olla täysi pistepotti. Tilannetta tai jännitystä ei helpottanut se, että vastustajaksi näin kovassa turnauksessa asettuisi Tuupovaaran naisten porukka(sarjassa toisena, pisteen Ulmaa edellä) ja kauden edetessä peliään huimasti parantanut Eki Kuopiosta. Ennakkoasetelma turnaukseen oli jo niin kovaa kauraa, että purukalustoa tärisytti jo viikkoja ennen turnauksen tosiasiallista ajankohtaa. Ja miten meille kävikään?

Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui TuuU, sarjan yksi kovimmista joukkueista, jossa pelaajilla kokemusta jopa liigatasolta (mistä Ulmassa vasta haaveillaan niiden kohdalla, joilla ikä ei ole ajanut yli ja ohi.) Jos pelin kuvitteli ennakkoon olevan vaikea ja jännittävä, se oli triplasti kaikkia kuvitelmia vaikeampi ja jännittävämpi.

Maalien tehtailun aloittu TuuU ajassa 23.32, kun vastustajan pelaaja pääsi rokottomaan maalin edestä roikkupallon pussin perukoille. Kun maalineduspelaaminen on löysää, vastustaja rokottaa taatusti. Takaisku mikä takaisku, ja TuuU johtoon 0-1. Peliä tahkottiin tästä joitakin minuutteja, kun ajassa 28.22 Jaukkurin Heidin syötöstä unelmapelin pelannut Sini Markkanen iski maalin edestä pallon tolppien väliin, ja huutomylläkkä oli valmis. Markkanen tuskaili vielä maanantaina harjoituksissa, että tilanteen jälkihuudoissa joku pelaajista huusi korvaan niin lujasti, että tinnitys ei ollut lakannut vielä maanantai-iltaan mennessä. Näitä iskuja on otettava vastaan joukkueen puolesta. Ensimmäisessä erässä joukkuetta piti pystyssä ilmiömäisillä (oikeasti ilmiömäisillä) torjunnoilla maalivahtimme. Vastustaja sai aikaan useita vaarallisia maalintekopaikkoja, mutta aina jostakin mokkelomme venytti jonkun ulokkeistaan pallon eteen. Tämä petasi mahdollisuuden taistella tosissaan tässä pelissä niin arvokkaasta voitosta, jota kumpikin joukkue halusi eittämättä aivan tosissaan. TuuU kirmasi maalilla johtoon ajassa 30.15, puhtaan merkkausvirheen vuoksi. Maalin eteen oli jäänyt jostakin syystä aivan vapaaksi keltapaitainen vastustaja, kulmasta kaunis syöttö lapaan, pallo yläpussiin, ja tilanne TuuU:lle 1-2. Takaisku numero 2, mutta tämä kimpaannutti Ulman naiset vieläkin armottomampaan taisteluun. Toisessa erässä ei vastustajalle siunaantunut lainkaan samalla lailla maalintekopaikkoja, vaan pakkiosasto hoiti puolustamisen ja maalineduspelaamisen jäätävällä tavalla. Tasoitusta saatiin odottaa joku tovi, kun ajassa 35.56 tuttu tehokaksikko Jaukkuri-Markkanen oli taas maalinteossa, tällä kertaa Markkanen hoiti syöttelyn ja Jaukkuri pussittamisen. Käsittämättömän tärkeä maali ja tilanne oli 2-2.

Minuutit ja sekunnit kuluivat tasaisessa väännössä ja kolmatta erää tahkottiin tasapelissä viimeisille minuuteille saakka. Tasapeliinkö oli tyytyminen? TuuU:n pelaaja joutui istumaan jäähyä vain minuutin ennen loppusummeria. Koutsi laittoi ykkösylivoiman kehiin ja peli jännäksi. Pallo pysyi Ulman hallinnassa ihan kiitettävästi, mutta vetoja ei Ulma oikein saanut aikaiseksi. TuuU purki palloa hienosti, ja tilanteiden rakentaminen alkoi aina alhaalta uudelleen ja uudelleen. Joissakin vaiheessa Riikka Järvinen, junnupakki, sai pallon itselleen, vastustaja härkki, härkki ja härkki, mutta kylmähermoisesti Riikka piti palloa hallussaan. Paljon harjoiteltu katseen ylösnostaminen pallosta taisi purra, koska Riikka nosti katseensa, syötti pallon vieressä luimuilleen Saarivainion lapaan. VEEEDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ- kuului huudot ja Saarivainio veti, veti niin, että pallo löysi itsensä TuuU:n maalivahdin selän takaa. Tarkka laukaus yläpussiin upposi parhaimmassa mahdollisessa vaiheessa ajassa 44.38, ja tilanne 3-2. Kello pysähtyi, mutta niin taisi pysähtyä tajuntammekin. Tässä tilanteessa oikein kukaan pelaajista ei tiennyt mitä tehdä: maali oli tosiasia, mutta se sekoitti täysin koko joukkueen. Halattiin, huudettiin, läpsittiin ja mitä ihmettä, itkettiin (vai menikö kaikkien silmään jokin roska?) Pieni muotoinen ihme oli tapahtunut, pelikellossa sekunteja jäljellä 22. Tässä vaiheessa kentälle ykköskenttä ja loput laskivat seisaallaan sekunteja vaihtoaitiossa. Vaikka 22 sekuntia on lyhyt aika, tuntui se ikuisuudelta. Viimein kun summeri soi, iski tajuntaan se, että ME voitimme.

Joukkueen tasaisuudesta kertoo se, että kolmessa maalissa kolme eri tekijää, ja jokainen maali äärettömän tärkeä. TuuU oli juuri niin vaarallinen ja taitava kun uumoiltiinkin. Kun kaksi tasavahvaa joukkuetta taisteli, voitti se, kumpi halusi voittaa enemmän. Tällä kertaa se joukkue oli Ulma. Valmentaja oli voittoon äärimmäisen tyytyväinen, ja ylisti vuolaasti koko joukkuetta. Kiitos voitoista kuuluu tietysti pelaajilla, mutta valmentaja teki äärettömän tärkeitä taktisia päätöksiä juuri oikean aikaisesti. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen sekä johto- että pelaajapuolella, voitto on tosiasia. Tämä oli suuri taisteluvoitto. Kiitos Ulma.

Kapteeniston tähdet TuuU pelistä:

Kolme tähteä Sinkki Markkanen

Kaksi tähteä Phorotythö

Yksi tähti Huselius

Erityinen extramaininta erityisen hienosta suorituksesta ylivoimalla ja äärettömän tärkeästä voittomaalisyötöstä Riki Sorsa..no ei ku Riikka Riki Järvinen