JOS OLI VAIKEAA, NIIN MAISTUIPA VOITTO TUASSIISA MAKIALLE

 

Toisessa ottelussa vastaan asettui Eki Kuopiosta. Eki on tiedetty vaaralliseksi joukkueeksi, ja joukkue todistikin ottelussa itsensä juuri niin vaaralliseksi (ellei jopa vaarallisemmaksi) kuin mitä Ulma oli kuvitellut. Lataus peliin oli huipussaan, mutta ehkä jopa liian huipussaan, koska alku ainakin oli kaikkea muuta kuin hyvää ja helpontuntuista, hauskaa ja reteetä salibandyä Ulman puolelta. Puristiko TuuU vääntö parhaan latingin Ulmasta? Alkuun tältä saattoi näyttää, mutta sitten oli meidän vuoromme näyttää, ja niin me näytettiinkin.

 

Peli sai katastrofaalisen alun. 31 sekuntia pelikellossa, ja Eki pääsi vetämään rangaistuslaukausta. Syy rangaistuslaukaukseen oli valmennusosaston mielestä ihan ansaittu, mutta pelaajille oli epäselvää, kuka jäähyä menee istumaan. Kuka rikkoi, on vieläkin epäselvää. Kuitenkin jostakin syystä yksin läpi päässyt Ekiläinen kaadettiin maalinedustalla, tuomarin kädet ristiin pään päälle, ja rankkarivetovalmiuteen oranssipaita. Eipä erehtynyt oranssipaita, kylmähermoinen vetoratkaisu, ja Eki tuuletti ajassa 0.31 ensimmäistä maaliaan. Aika pelikellossa ehti vanheta aikaan 6.48, kun pakkiosastomme kokenut kehäkettu Armi ”Rami Raipe Arska” Kananen pääsi hienon pallon ylöstuonnin saatteeksi tasoittamaan tilanteeksi 1-1 Kärkkäisen Lauran syötöstä. Ensimmäisessä erässä ei muita tapahtumia maalien suhteen, tasaista vääntöä ja hampaat irvessä taistelua.

 

Eki pääsi rokottamaan Ulmaa toistamiseen ajassa 16.23, tilanne 1-2. Maalin synnystä ei muita muistikuvia, ainoastaan fiilispohjainen muisto, ei ole totta !  Toisessa erässä Eki pussitti vielä kolmannen maalinsa ajassa 23.17. Tilanne tämän jälkeen 1-3. Mitä, mitä, mitä, ei tämän näin pitänyt mennä., eihän? Missä oli TuuU pelin syke, isku, kurinalaisuus sekä lataus? Kylmä-hermoinen mokkemmekin avasi sanallisen arkkunsa tämän maalin jälkimainingeissa. Tämäkö herät-ti joukkueen taisteluun vai mikä? Aivanhan se on sama herättääkö taisteluun joukkuekaverin mölinä vai jokin muu, mutta 1-3 tilanteessa Ulma aloitti armottoman taistelun. Ajassa 28.28, juuri ennen toista erätaukoa hienon ottelun pelannut Kärkkäisen Laura pääsi yllättämään Eki-maalivahdin Änin syötöstä. Hieno maali ja ennenkaikkea tärkeä maali, ja erätauolle tilanteessa 2-3. Erätauolla koutsi psyykkasi joukkuettaan ja teki taktisesti siihen tilanteeseen tärkeitä ratkaisuja, tästäkö se nousu lähtisi?

 

Kolmatta erää ehdittiin pelata noin viisi minuuttia, kun Saarivainion Jaana tasoitti tilanteeksi 3-3 hienolla laukauksella kierron päätteeksi. Tulihan se tasoitus, ja peli alkoi kulkea aivan eri lailla. Tästä aikaa kului pari minuuttia, kun ajassa 38.14 Bovellanin Mike pussitti Kiiskisen Pönän syötöstä tilanteeksi 4-3. Tämä maali sai niskat jo hieman rentoutumaan; näin sen pitääkin mennä, eikö niin? Ulman viidennen maalin pussitti Hantta Kurkinen Saarivainion Jaanan esityöstä tyhjään pömpeliin ajassa 44.24. Joku olisi saattanut jopa vetää tässä tilanteessa itse, mutta Saarivainiolla näemmä kova luotto omiin joukkuekavereihin, hallittu syöttö, Hantan veto, ja loppulukemat 5-3, 36 sekuntia ennen loppusummeria. Nyt jo alkoi helpottaa, tämä voitto on meidän.

 

Peli päättyi siis lukemiin 5-3. Tiukat lukemat ja tiukka peli. Pelissä fiilikset vaihtelivat järkytyksestä iloon, kaaoksesta hallittuun kikkailuun sekä häviön pelosta voiton huumaan. Tätä on urheilu pahimmillaan, mutta myös parhaimmillaan, koko joukkueurheilun ehdoton suola. Jos koutsilla oli nitropurkki jo puoliksi avattuna takin taskussa TuuU pelissä, oli se samainen nitropurkki tyhjennetty hetulaan Eki-pelin mainingeissa. Koutsi päästeli suustaan kaikenlaista pelin aikana, mutta ehkä tärkein asia oli se, että vaikka peli oli vaikea ja tahmea, Jani kertoi luottavansa jokaiseen ketjuun ja jokaiseen pelaajaan aivan täysin. Tärkeät sanat, jotka antoivat voimia ja luottamusta siihen kuuluisaan omaan tekemiseen. Niin mekin luotamme sinuun, oi Jani. Parhaan pelaajan palkinnon pokkasi Husson Marjo, pienet siis sille.

 

Turnauksesta kotiin viemisiksi siis täysi pistesaalis. Se saavutettiin, mitä lähdettiin tavoittelemaan. Kun kovan paineen alla pystyy ylittämään itsensä ja nousemaan JOUKKUEENA sille tasolle, millä pelattiin tässä turnauksessa, osoittaa se älyttömän hienoa tapaa syttyä joukkueena ja pelata joukkueena. Kiitos Ulma !

 

Kapteeniston tähdet myöhemmin, kun kapteenisto pääse avaamaan keskusteluyhteyden :)